Tietoisuutta kielen merkityksestä yksilöille ja kielen ja vallan suhteista

 Kielitietoisuuteen kuuluu tietoisuus siitä, minkälainen merkitys kielellä voi olla lapselle. Kielen avulla lapsi voi ilmaista itseään ja omia tunteitaan sekä kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Kieli on mukana oppimisessa ja sen avulla voidaan myös vahvistaa lapsen osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa.

 

Lapsen kielellistä identiteettiä on tärkeää tukea ottamalla huomioon lapsen oma äidinkieli, jos se on jokin muu kuin suomi. On tärkeää antaa lapselle mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään päiväkodissa ja näin tukea hänen kielenkehitystänsä ja kielellistä identiteettiään. Vuorovaikutus on tärkeää lapsen kielellisen identiteetin rakentumisen kannalta ja opettaja voi näyttää kiinnostusta lapsen puhumaan kieleen, vaikka ei osaisi itse puhua sitä. Varhaiskasvatuksessa voi näkyä monia eri kulttuureja ja kieliä, ja on tärkeää ottaa jokainen yksilöllisesti huomioon, jotta luodaan kielellisesti monipuolinen ja kielitietoinen ympäristö.

 

Opettajana on hyvä olla tietoinen myös kielen ja vallan suhteesta. Esimerkiksi eri kielten välillä sekä myös saman kielen sisällä voi näkyä erilaisia valtasuhteita. Kielten välisiin valtaeroihin vaikuttaa kielen yhteiskunnallinen asema, ja suomen kielen lisäksi esimerkiksi englanti ja ruotsi ovat korkeassa asemassa Suomessa. Joihinkin kieliin tai kulttuureihin voi myös liittyä jonkinlaisia stigmoja tai stereotypioita, joita kasvattaja voi omalla toiminnallaan yrittää haastaa. Suomen kielessä valtaerot voivat näkyä vaikka asiantuntijakielen käytössä, johon kuuluu käsitteitä, joita kaikki eivät ymmärrä. Valtaerot näkyvät myös esimerkiksi erilaisissa murteissa ja slangissa verrattuna yleiskieleen. Varhaiskasvatuksessa asian voi ottaa huomioon antamalla lapsille esimerkkejä erilaisista murteista tai slangisanoista ja vähentämällä niihin liittyviä negatiivisia käsityksiä.

 

Kieli- ja kulttuuritietoisen opetuksen tarkoituksena on hyödyntää lasten yksilöllisyyttä ja tunnistaa asioiden merkityksellisyys ja oppimisen kokonaisvaltaisuus. Lapsen kulttuurista ja kielellistä lähtökohtaa on tärkeä ymmärtää, jotta varhaiskasvatuksessa voidaan tukea hänen identiteettinsä kehitystä. Kasvattajien täytyy antaa mahdollisuus lapselle osallistua toimintaan ja vaikuttaa häneen itseensä liittyviin asioihin. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla voi olla vaikeuksia osallistua toimintaan samalla tavalla kuin muilla, joten kasvattajien täytyisi kiinnittää enemmän huomiota näiden lasten osallisuuden vahvistamiseen.

 

Myös vanhempien kanssa tehty yhteistyö on tärkeää, jotta he voivat olla mahdollisimman paljon mukana varhaiskasvatustoiminnassa. Kasvattaja voi tukea vanhempien osallisuutta ja samalla omaa kulttuurin ymmärrystään keskustelemalla heidän kanssaan siitä, miten heidän lapsensa kielen kehitystä voisi tukea.

 

Varhaiskasvatuksessa on tärkeää, että kasvattajat ovat tietoisia eri kielistä ja kulttuureista ja niiden merkityksistä lapsille ja osaavat tukea lasten kielellisten identiteettien kehitystä. Kasvattajan on tärkeää luoda ympäristö, jossa lapset ovat kiinnostuneita muista kielistä ja kulttuureista, jotta voidaan lisätä lasten kielitietoisuutta ja eri taustoista tulevien lasten kielenkehitystä. Lopuksi vielä hieman vinkkejä siihen, miten varhaiskasvatuksessa voidaan huomioida kielen merkitys sekä kielen ja vallan suhteet. Loppuun laitan vielä käyttämäni lähteet.

 

-          Rohkaiseminen lapsen oman äidinkielen käyttöön

o   Kiinnostuksen osoittaminen lapsen äidinkieltä kohtaan esimerkiksi kysymällä, mikä jokin tietty sana on kyseisellä kielellä

o   Kirjojen tarjoaminen lapsen omalla äidinkielellä

o   Vanhempien kanssa keskustelu

-          Lasten kanssa keskustelu eri kielistä, murteista ja slangeista ja niihin liittyvien stereotypioiden haastaminen lisäämällä lasten tietoisuutta

 

Terveisin Mirka

 

Lähteet

 

Arvola, O., Reunamo, J. & Kyttälä, M. Kohti kieli- ja kulttuuritietoista kasvatusta. Kasvattajat lasten osallisuuden mahdollistajina varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 22 (1), 44–60. Saatavilla:

https://journal.fi/akakk/article/view/91032

Mustola, M. & Koivula, M. 2017. Monilukutaito. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen & P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus – oppimista, osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino, 315–322.

Pappila, T. 2021. Kielitietoisuus. Luentotallenne VAAM1350 Kieli –opintojaksolla, 7.4.2021. Jyväskylän yliopisto: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mitä kielitietoisuus on?

Tervetuloa kielitietoisuuden pariin!