Tietoisuutta kielen merkityksestä yksilöille ja kielen ja vallan suhteista
Kielitietoisuuteen kuuluu tietoisuus siitä, minkälainen merkitys kielellä voi olla lapselle. Kielen avulla lapsi voi ilmaista itseään ja omia tunteitaan sekä kommunikoida muiden ihmisten kanssa. Kieli on mukana oppimisessa ja sen avulla voidaan myös vahvistaa lapsen osallisuutta ja mahdollisuutta vaikuttaa.
Lapsen
kielellistä identiteettiä on tärkeää tukea ottamalla huomioon lapsen oma
äidinkieli, jos se on jokin muu kuin suomi. On tärkeää antaa lapselle
mahdollisuus käyttää omaa äidinkieltään päiväkodissa ja näin tukea hänen kielenkehitystänsä
ja kielellistä identiteettiään. Vuorovaikutus on tärkeää lapsen kielellisen
identiteetin rakentumisen kannalta ja opettaja voi näyttää kiinnostusta lapsen
puhumaan kieleen, vaikka ei osaisi itse puhua sitä. Varhaiskasvatuksessa voi
näkyä monia eri kulttuureja ja kieliä, ja on tärkeää ottaa jokainen
yksilöllisesti huomioon, jotta luodaan kielellisesti monipuolinen ja
kielitietoinen ympäristö.
Opettajana
on hyvä olla tietoinen myös kielen ja vallan suhteesta. Esimerkiksi eri kielten
välillä sekä myös saman kielen sisällä voi näkyä erilaisia valtasuhteita.
Kielten välisiin valtaeroihin vaikuttaa kielen yhteiskunnallinen asema, ja
suomen kielen lisäksi esimerkiksi englanti ja ruotsi ovat korkeassa asemassa
Suomessa. Joihinkin kieliin tai kulttuureihin voi myös liittyä jonkinlaisia stigmoja
tai stereotypioita, joita kasvattaja voi omalla toiminnallaan yrittää haastaa. Suomen
kielessä valtaerot voivat näkyä vaikka asiantuntijakielen käytössä, johon kuuluu
käsitteitä, joita kaikki eivät ymmärrä. Valtaerot näkyvät myös esimerkiksi
erilaisissa murteissa ja slangissa verrattuna yleiskieleen.
Varhaiskasvatuksessa asian voi ottaa huomioon antamalla lapsille esimerkkejä
erilaisista murteista tai slangisanoista ja vähentämällä niihin liittyviä
negatiivisia käsityksiä.
Kieli- ja kulttuuritietoisen
opetuksen tarkoituksena on hyödyntää lasten yksilöllisyyttä ja tunnistaa
asioiden merkityksellisyys ja oppimisen kokonaisvaltaisuus. Lapsen kulttuurista
ja kielellistä lähtökohtaa on tärkeä ymmärtää, jotta varhaiskasvatuksessa
voidaan tukea hänen identiteettinsä kehitystä. Kasvattajien täytyy antaa
mahdollisuus lapselle osallistua toimintaan ja vaikuttaa häneen itseensä
liittyviin asioihin. Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla voi olla
vaikeuksia osallistua toimintaan samalla tavalla kuin muilla, joten
kasvattajien täytyisi kiinnittää enemmän huomiota näiden lasten osallisuuden
vahvistamiseen.
Myös vanhempien kanssa tehty
yhteistyö on tärkeää, jotta he voivat olla mahdollisimman paljon mukana
varhaiskasvatustoiminnassa. Kasvattaja voi tukea vanhempien osallisuutta ja
samalla omaa kulttuurin ymmärrystään keskustelemalla heidän kanssaan siitä,
miten heidän lapsensa kielen kehitystä voisi tukea.
Varhaiskasvatuksessa on tärkeää,
että kasvattajat ovat tietoisia eri kielistä ja kulttuureista ja niiden
merkityksistä lapsille ja osaavat tukea lasten kielellisten identiteettien
kehitystä. Kasvattajan on tärkeää luoda ympäristö, jossa lapset ovat kiinnostuneita
muista kielistä ja kulttuureista, jotta voidaan lisätä lasten kielitietoisuutta
ja eri taustoista tulevien lasten kielenkehitystä. Lopuksi vielä hieman vinkkejä
siihen, miten varhaiskasvatuksessa voidaan huomioida kielen merkitys sekä
kielen ja vallan suhteet. Loppuun laitan vielä käyttämäni lähteet.
-
Rohkaiseminen
lapsen oman äidinkielen käyttöön
o
Kiinnostuksen osoittaminen lapsen
äidinkieltä kohtaan esimerkiksi kysymällä, mikä jokin tietty sana on kyseisellä
kielellä
o
Kirjojen tarjoaminen lapsen omalla
äidinkielellä
o
Vanhempien kanssa keskustelu
-
Lasten kanssa keskustelu eri kielistä,
murteista ja slangeista ja niihin liittyvien stereotypioiden haastaminen
lisäämällä lasten tietoisuutta
Terveisin Mirka
Lähteet
Arvola, O., Reunamo, J. & Kyttälä, M. Kohti kieli- ja
kulttuuritietoista kasvatusta. Kasvattajat lasten osallisuuden mahdollistajina
varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 22
(1), 44–60. Saatavilla:
https://journal.fi/akakk/article/view/91032
Mustola,
M. & Koivula, M. 2017. Monilukutaito. Teoksessa M. Koivula, A. Siippainen
& P. Eerola-Pennanen (toim.) Valloittava varhaiskasvatus – oppimista,
osallisuutta ja hyvinvointia. Tampere: Vastapaino, 315–322.
Pappila, T. 2021. Kielitietoisuus. Luentotallenne VAAM1350
Kieli –opintojaksolla, 7.4.2021. Jyväskylän yliopisto: Kasvatustieteiden ja
psykologian tiedekunta.
Kommentit
Lähetä kommentti