Kielitietoisuuden kehitys lapsella
Tutustutaan aluksi hieman lapsen kielitietoisuuden kehittymiseen. Niin kuin muukin kehitys, myös kielitietoisuuden kehittyminen on yksilöllistä sekä se kehittyy vähitellen ja koko ajan. Kielitietoisuuden kehitys on yhteydessä kognitiiviseen, esimerkiksi ajattelun sekä puheen, kehitykseen.
Kielitietoisuuden kehitys voidaan jakaa viiteen eri
osa-alueeseen: fonologinen, muoto-opillinen, lauseopillinen, sana- sekä
kielenkäyttötietoisuus. Käydään läpi tarkemmin muutamaa osa-aluetta, jotta
saadaan jonkinlainen kuva, mitä kielitietoisuuden kehitykseen kuuluu. Fonologisella
tietoisuudella tarkoitetaan äänteiden ja tavujen tunnistamista muuntelua. Äänteiden
ymmärtäminen auttaa lasta yhdistämään ja tunnistamaan äänteistä sanoja. Samantyyliset
sanat saattavat kuulostaa kehityksen alussa lapsesta samanlaisilta, mutta
kehityksen ja sanojen oppimisen myötä lapsi oppii tunnistamaan sanojen välisiä
eroja. Kielen rakenteisiin tullaan perehtymään enemmän seuraavalla
blogipostauksella.
Lauseopillisesta tietoisuudesta, tai toiselta nimeltään
syntaktinen tietoisuus, puhutaan silloin, kun lapsi oppii tunnistamaan
lauseiden kieliopillisia rakenteita ja soveltaa niitä, mutta vasta
esikouluikäinen lapsi alkaa oppimaan lauseen kieliopillisia rakenteita.
Aiemmissa ikävaiheissa lapsi tunnistaa lauseita, mutta niin sanotusti valitsee
itse lauseet, jotka tunnistetaan oikeiksi, ja mitkä vääriksi. Lauseopin
kehityksessä voidaan havainnoida esimerkiksi lapsen sanaston kehitystä, verbien
käyttöä ja lauserakenteita.
Kielenkäyttötietoisuus puolestaan liittyy siihen, kuinka
lapsi osaa käyttää ja soveltaa kieltä sopivalla tavalla eri tilanteissa. Lapsi
oppii käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa ja tämän vaiheen kehitys
tapahtuu yleensä esikouluiässä. Kielenkäyttötaitojen kehittymisen edellytyksenä
pidetään muun muassa sitä, että lapsen ympäristö tulee olla monipuolinen niin
vuorovaikutuksen kuin kielen osalta. Kielenkäyttötaidot kehittyvät yhdessä muun
muassa kognitiivisten taitojen kanssa.
Tässä oli hieman tietoa siitä, kuinka kielitietoisuus
lapsella kehittyy ja viimeisessä blogipostauksessa tutustutaan erilaisiin
keinoihin, joilla voidaan tukea lapsen
kielitietoisuuden kehitystä. Alempana löytyy lähteitä, joita
tässä tekstissä on käytetty, ja niihin voi halutessaan käydä tutustumassa
tarkemmin.
Kieliterkuin Julia
Lähteet
Kunnari, S.
& Savinainen-Makkonen, T. 2020. Äänteelliset taidot. Teoksessa
Niemitalo-Haapola, E., Haapala, S. & Ukkola, S. (toim.) Lapsen
kielenkehitys. Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä:
PS-Kustannus, 59–75.
Loukusa, S,
Mäkinen, L. & Kotila, A. 2020. Kielen käyttötaidot. Teoksessa
Niemitalo-Haapola, E., Haapala, S. & Ukkola, S. (toim.) Lapsen
kielenkehitys. Vuorovaikutuksen, leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä:
PS-Kustannus, 139–159.
Niemitalo-Haapola,
E. & Ukkola, S. 2020. Kielellinen tietoisuus. Teoksessa Niemitalo-Haapola,
E., Haapala, S. & Ukkola, S. (toim.) Lapsen kielenkehitys. Vuorovaikutuksen,
leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS-Kustannus, 161–182.
Nurmilaakso, M. 2011. Pienen lapsen kielellinen tietoisuus
osana kielen kehitystä. Teoksessa Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.)
Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Terveyden
ja hyvinvoinnin laitos, 30–41. Saatavilla: https://www.julkari.fi/handle/10024/80046
Pappila,
T. 2021. Kielitietoisuus. Luentotallenne VAAM1350 Kieli –opintojaksolla, 7.4.2021.
Jyväskylän yliopisto: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta.
Surakka,
M. 2020. Lauseoppia vuorovaikutuksessa. Teoksessa Niemitalo-Haapola, E.,
Haapala, S. & Ukkola, S. (toim.) Lapsen kielenkehitys. Vuorovaikutuksen,
leikin ja luovuuden merkitys. Jyväskylä: PS-Kustannus, 119–138.
Kommentit
Lähetä kommentti