Tietoisuutta kielen rakenteista ja tehtävistä

 Kielitietoisuuteen liittyy yhtenä osana tietoisuus kielen rakenteista ja tehtävistä, joka sisältää tietoa kielen rakenteista ja sen toiminnasta. Seuraavaksi esittelen nämä osa-alueet jotka kuuluvat tietoisuuteen kielen rakenteista ja tehtävistä, sekä annan konkreettisia esimerkkejä, miten näitä osa-alueita voi harjoitella:

Kielelliset yksiköt

Kielellisiin yksiköihin kuuluvat sanat, tavut, äänteet sekä kirjaimet.

o   Sanat: sanoja voidaan harjoitella esimerkiksi sanakorteilla, joissa yhdistetään sana ja esine, tarkastelemalla onko sana lyhyt vai pitkä, tekemällä yhdyssanoja yhdistämällä kaksi kuvaa tai etsimällä riimipareja

o   Tavut: tavurytmiä voidaan harjoitella esimerkiksi tavuttamalla lasten nimet naulakkoihin tai aamupiirissä voidaan käydä läpi viikonpäivä, kuukausi ja nimipäivän nimet tavutettuina. Sanoja voidaan myös jakaa osiin tai vaikka muodostaa sanaketju kis-sa >  sa-tu > tus-si. Taputus on hyödyllinen tapa ymmärtämään tavutusta.

o   Äänteet: Aikuinen voi liioitella äänteitä ja myös tavuja. äänteitä voidaan harjoitella leikillä ”laiva on lastattu”, jolloin laiva lastataan tietyllä alkuäänteellä. Myös äänteiden kestoa voidaan tutkia, esim. palo-pallo. Äänne- käsitteenä voi olla lapselle vaikea oppia, joten on tärkeää selittää se lapselle selkeästi ja auttaa häntä ymmärtämään sen merkitys.

o   Kirjaimet: alkukirjaimia voidaan nimetä esineistä tai lasten nimistä sekä myös monelle tutut aakkoslaulut auttavat kirjainten oppimisessa. Leikkejä voi myös kehitellä ja muokata liittämällä niihin kirjaimia. Kirjoittamisen harjoitteluun löytyy myös monia eri harjoituksia, kuten tabletille ladattava sovellus, jolla voi harjoitella kirjainten kirjoittamista. On tärkeää, että kirjainten harjoittelemisessa on niin toiminnallisia harjoitteita kuin myös kynätehtäviä, jotta into ei lopahda. Sekä kirjaimien että äänteiden opettelussa on tärkeää leikinomaisuus ja hyvä tunnelma.

                                            

 

Kielen välittämät merkitykset

o   Opettajana tulisi osata tiedostaa merkityksiä, jotta niihin osaa kiinnittää huomiota niin omassa kuin lastenkin kielenkäytössä. Varhaiskasvatussuunnitelmassa (2018) mainitaan, että henkilöstön tulee kiinnittää huomiota omaan kielenkäyttöönsä, sillä he toimivat lapsille kielellisiä malleina.

o   Suomen kielessä on huomattavissa piirre ”homonymia” eli monimerkityksisyys. Yhdellä sanalla voi olla useampi merkitys esim. juuri, voi, voita, tukki

o   Sanoilla voi olla myös merkityseroja. Esimerkiksi sanoilla lapsi ja penikka on selvä merkitysero.

o   On myös piirre ”hyponymia” eli ylä- ja alakäsitteiden merkitykset. Esimerkiksi jos yläkäsite on eläimet, alakäsitteinä ovat koira, kissa, lehmä ja niin edelleen.

o   Lausetasolla merkityksen eron voi huomata esimerkiksi lauseista: ”Ensiviikolla on lelupäivä, saatte ottaa oman lelun mukaan” vertaa lauseeseen ”Ensiviikolla on lelupäivä, pitää ottaa oma lelu mukaan”. Saako siis ottaa lelun mukaan vai onko lelu pakko ottaa?

o   Suomen kielessä on myös vakiintuneita ilmauksia ja sanontoja, jotka voivat olla esimerkiksi lapselle vaikea ymmärtää. Itse sain kokea tästä hyvän esimerkin, kun pukemistilanteessa pyysin lasta laittamaan housut jalkaan sanomalla hänelle ”hyppääppäs housuihin”. Lapsi otti tämän konkreettisena ohjeena ja hän yritti hypätä housujen sisään.

 

Kielenkäytön piirteet

o   Kielenkäytön piirteisiin kuuluu esimerkiksi murre-erot. Esimerkiksi ”kehtaa” tarkoittaa itselle uskaltaako tehdä jotain ilman että hävettää, mutta jollekin muulle se tarkoittaa ”viitsisitkö”.

o   Kirjakielessä ja puhekielessä on myös eroja, jotka voidaan huomata esimerkiksi kiinnittämällä huomiota lastenkirjojen kirjakielisiin ilmauksiin ja varmistetaan, ymmärtääkö lapsi mitä tarinassa kerrotaan.

o   Kielenkäytön piirteisiin liittyy myös kielenkäyttö eri tilanteissa ja konteksteissa. Esimerkiksi päiväkotipäivässä on monia eri vuorovaikutustilanteita, joissa käytetään eri kielenkäytön malleja. Esimerkiksi kun mennään nukkumaan, niin puhutaan nukkarista. Lasta on tärkeää tukea ja kannustaa toimimaan tällaisissa kielenkäytöntilanteissa.

 

Ø  lapsen kielitietoisuutta voidaan kehittää, kun kiinnitetään huomiota, millaisista kielellisistä yksiköistä kieli rakentuu.

 

Toivottavasti näistä tiedoista ja käytännön esimerkeistä on apua kielitietoisuuden rakenteiden ja tehtävien tiedostamisessa sekä harjoittelemisessa. Mikäli sinulla herää muita ideoita ja vinkkejä tähän aiheeseen liittyen, laita kommenttia postauksen alle! 😊

 

Lopuksi vielä käytetyt lähteet:

Nurmilaakso, M. 2011. Pienen lapsen kielellinen tietoisuus osana kielen kehitystä. Teoksessa Nurmilaakso, M. & Välimäki, A-L. (toim.) Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 30–41. Saatavilla: https://www.julkari.fi/handle/10024/80046

Pappila, T. 2021. Kielitietoisuus. Luentotallenne VAAM1350 Kieli –opintojaksolla. Jyväskylän yliopisto: Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta.

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Helsinki: Opetushallitus. Määräykset ja ohjeet 2018:3a.

https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

 

 

Terveisin Sara